Venetsia, kaupunki taynna

Puluja.

Olipa tysla alotus. Mutta olisin halunnu laittaa siihen etta Mataa mutta ei taalla mitaan mataa ole joten olisin valehdellut. Mutta kallis internet taalla on, eli siis saatte kylla maksaa kunhan paastaan kotiin taalta. Hyvia puolia ovat savuton ilmapiiri ja aurinko, joka porottaa taydella teholla pilvettomalta taivaalta ja jo aamulla oli 17 astetta lamminta yhdeksan aikoihin. Taydellista!

Eilinen paiva Wienissa oli melko lohduton koska satoi aamusta iltaan ja mun sateenvarjo meni totaalisesti rikki (se oli jo toinen rikkimennyt sateenvarjo talla matkalla...) ja meinattiin eksya jonnekin Wienin esikaupunkialueen ostoskeskukseen kiitos metroseikkailuinnon. Heh. Hyva lahta seikkailemaan talla suuntavaistolla. Kaytiin eilen syomassa strudeleita, sellaisia itavaltalaisia herkkuja. Siis vahan niinku omenapiirakkaa, mutta vahan erilaista mutta tosi hyvaa silti. Ja ihanaa kahvia. Ehka parasta kahvia ikina. Mutta Wienissa ja sen ihmisissa oli se huono puoli, etta siella kaikki poltti tupakkaa joka paikassa koko ajan. Eli siis kerrankin pystyin sanomaan, etten mina polttanut vaan seurassani olleet ihmiset. Siis ymparillani olleet. Luulenpa, etta tuo tupakansavu oli osasyyllinen nuhaani, josta nyt karsin. Siis kylla, olen sairas. Todella sairas. Nuha ja vahan yskaa, todella ikavaa. Varsinkin kun nyt on tallaisella lampovyohykkeella ja viimeista viitta paivaa viedaan niin olisi oikein nautinnollista olla terve. Mutta ostin Wienista semmosta ihme Wick-laaketta, en oikein tieda miten se toimii mutta sita otetaan iltaisin ja sen pitaisi auttaa. Luotan siis siihen. Ja siina putelissa on kolmen annoksen verran tavaraa joten mahtaa olla tujua sitten.

Yksi parhaimmista asioista eilisessa oli matkani Monsoon-nimiseen vaateliikkeeseen. Sielta lahti mukaani oikein ihastuttava yo-mekkoni, jollaista toivottavasti ei ole yhdellakaan ihmisella meidan lukiomme yo-juhlassa tana kevaana. Kamalinta ikina olis jos jollain muulla olis tismalleen samanlainen mekko JA jos se viela nayttais paremmalta kuin mina. Se on ihana mekko. Taydellinen. Ja Suomesta ostan kengat koska Marianna ei antanu mun alkaa raahata kenkia Wienista kotiin. Ihan viisasta sinansa. Marianna osti itselleen hauskan hatun. Siita onkin riittanyt hyvin riemua tanaan ja eilen tietysti.

Lahdettiin yojunalla kohti Venetsiaa. Meidan loossissa nukkui lisaksemme kaksi etelakorealaista. Olin ihan innoissani, ovathan he ikuisen presidentin naapureita! Mutta sitten en kuitenkaan rohjennut alkaa udella Koreoiden politiikasta mitaan, se saattaa olla vahan arka aihe.. Mutta etelakorealaiset on tosi kivoja, ainakin nuo kaksi tyttoa oli tosi jees. Ja pitkasta aikaa nukuttiin pelkkien tyttojen kanssa, sekin oli ihan miellyttavaa, tosin ei olis ollu valiks missa seurassa nukuttiin koska se oli tosi ahdas loossi eika siina paljoa vaatteita ehtinyt vaihdella saati sitten muutenkaan liikkua ympariinsa.

Nukuin yon yllattavan hyvin, eika meita ryostetty tai mitaan muutakaan pahaa ei tapahtunut. Oli oikeestaan tosi hyva nukkua junassa. Olin vaan aamulla tosi kuollut, oltiin joskus yheksan aikaa perilla ja siita sitten ilman meikkia naama turvonneena ja kauniimpana kuin koskaan (raat suunnilleen poskella kun ei noita nenaliinoja ollut matkassa) lahdettiin etsimaan hotelliamme. Olin niin uupunut etten kerrankin valittanyt ulkonaostani enempaa kuin paamaarastamme, joten uskaltauduin kysymaan neuvoa paikallisilta miehilta jotka sitten neuvoivat meidat infopisteelle. Venetsiassa siis on merkitty karttaan eri alueet, ja osoitteet muodostetaan alueen nimesta ja talon numerosta. On siis lahes mahdottomuus loytaa taloa, jos ei ennestaan tieda sen sijaintia.

Hotellihuoneemme on mahtava! Siella on tosin vain parisanky, ja Ranskassa se osoittautui vahan vaikeaksi kun ei olla Mariannan kanssa totuttu nukkumaan niin supussa etta peittoa riittaisi molemmille. Mulla on onneksi makuupussi mukana, joten saan siita peiton itselleni. Kaytiin molemmat pesulla ja hoystettiin itsellemme aamupalaa siina  yhdeksan jalkeen aamulla. Otin kaikenlaisia laakkeita, ja ilman aamukahvia olo tuntui oikein huonolta. Ala siis ikina aloita riippuvuuttasi kahviin.

Kierrettiin ympari Venetsiaa ja AH RAKASTAN TATA PAIKKAA! Niin taydellista: joka puolella pienia jokia ja pienia siltoja, siella taalla pienia putiikkeja ja auringonpaistetta. Ihanaa. Olin tosin aluksi melko uupunut sairauteni vuoksi, mutta paivan myota sain energiaa ja olo muuttui paremmaksi. Meilla on nyt paivan paatteeksi miljoona kuvaa musta ja Mariannasta seisomassa eri sillalla poseeraamassa perushymyn kera.

Kaytiin iltapaivalla syomassa sellaiset leivat ja paatettiin, etta ostetaan illaksi vain jotain leipaa ym. ja huomenna sitten mennaan kunnolla ravintolaan syomaan. On vahan jannittava olo, kun en ole yhtaan varma tilini saldosta (taalla pankkiautomaattikuittiin ei tule tilin saldoa nakyville), ja tassa on kuitenkin viela lahes viikko edessa.. Tietysti olen kirjoittanut ylos kaikki ostokset, mutta silti olisi hauskaa saada tietaa todellinen saldo. Jos siella on esim. enemman rahaa kuin ajattelin, sitten voin tuhlata kaiken taalla ollessani! Kamalinta olis, jos kotiin paastyaan huomais etta tilille on jaanyt esim. 200 euroa (mika tuntuu mahdottomuudelta, mutta silti) ja on jo kotona eika niita rahoja enaa kotona halua kayttaa. Vaikka en mina niita poiskaan antais.

Nyt on jotenkin tosi levollinen olo. Tietaa etta Italia on viimeinen maa jossa vietetaan aikaa, joten siis ei ole enaa kiire seuraavaan paikkaan. Kun alotettiin matka Englannista, ei jotenkin osannu nauttia siita hetkesta, kun taka-alalla haamotti jo seuraava maaranpaa ja tulevat huvit ja haasteet. Nyt osaa lopultakin hengittaa ja nauttia joka hetkesta. Syy saattaa loytya myos ihanasta ilmasta, jota osaa taas arvostaa Wienin sateisen ilmaston jalkeen. Joka tapauksessa Venetsia vie sydameni ja toivon todellakin etta taalla tulee olemaan mahtavia paivia! Mietin jopa, etta voisin jattaa Veronan valiin ja jaada tanne vahan pidemmaksi aikaa... Ken tietaa, mina en nyt jaksa ajatella asiaa.