Matkafiilistelyja!

No niin, todella ollaan edelleen hengissa, ei huolta! Paikka, meinasin laittaa sulle viestia etta ollaan kunnossa mutta sitten ajattelin etta "no jaa, viela ollaan elossa joten mita siita sen kummemmin ilmottelemaan". Ja kiitos teille kun saatiin viettaa teilla aikaa, taisivat olla tan reissun rennoimmat paivat teidan luona.. Vahan vaikuttaa silta.

Okei, siis nyt alkaa kylla jo helpottaa tuo keskiviikon ja torstain aikainen stressi ja epatietoisuus joka ehka vahan paistoi edellisesta tekstista.. Ollaan siis Gasgowssa nyt. Meilla oli tosi kiva hostelli, jossa meidan kanssa nukkui kaksi malesialaista tyttoa, tosin olivat koko yon jossain kaverinsa huoneessa, mutta sehan ei meita haitannut.

Taalla Glasgowssa oltiin eilen joskus yhdeksan aikoihin ja mentiin suoraa hostellille. Oli ihanaa nukkua kunnon younet ja tanaan sitten herata aikaisin hoitamaan asioita eli ostamaan kaupasta evaita lauttamatkaa varten ja samalla etsittiin tallainen nettikahvila. Loydettiin jopa Mariannan kameraan uusi muistitikku, vaikka niiden valmistus on jo lopetettu ja kaikkea. Yorkista ei sellaista loydetty..

Varmasti saalla on suuri osa tata positiivista mielialaa; nyt jaksaa jo hymyilla ja nauraa vaikka jokin menis huonosti, kun ei kuitenkaan sada vetta ja tukka on lahes hyvin. Nyt seuraavana huolenaiheena on ehtia Stranraerista lahtevaan lauttaan, meilla on viis minuuttia aikaa siita kun juna saapuu kaupunkiin. Jos junat ei siis ole myohassa. Ne on tupanneet olemaan myohassa tassa viime paivina. Mutta jos siita myohastytaan, keksitaan varmasti jokin keino! Ah tata positiivisuutta.

Tahan mennessa oon tykanny ehka eniten Edinburghista. York oli oikein kiva pieni paikka, mutta vahan huono saa, Mariannan puhelimen hukkuminen ja mun kannykanakun loppuminen seka sitten se junaongelma matkalla Edinburghiin pilas ehka tunnelmaa. Edinburgh on semmonen kaupunki, etta sinne voisin varmasti matkustaa viela uudestaankin! Tama Glasgow on nyt jaanyt vahan vahalle tarkastelulle, mutta ihan kiva paikka varmaan kaiken kaikkiaan.. Paitsi yksi rakanokkapoika alkoi pilkata meita aamulla, varmaan ei tykannyt meidan suomenkielesta. No, taalta lahdetaan pian pois joten ei valia!

Tultiin eilen siihen tulokseen, etta meidan pitaa vahan hidastaa tata matkustustahtia. Ei ehdita olla kunnolla missaan jos jatketaan samalla tavalla kuin nyt, etta nukutaan joka yo eri paikassa, lahdetaan aamulla jonnekin, paivalla jatketaan ja ollaan myohaan illalla perilla jossain kolmannessa paikassa. Siispa tanaan jaadaankin yoksi jo Belfastiin ja vasta huomenna mennaan Dubliniin. Muuten oltais tosi myohaan Dublinissa ja se ei olisi kivaa.

En yhtaan tiia mita Marianna kirjottaa tossa toisella koneella... Toivon etta kaikki kotona ootte kunnossa ja voitte hyvin, ootte rakkaita!

Tervetuloa 7 megapixelin kuvat!

on se hyva, etta vaikka kannykka katoaa, muista vempaimista loytyy iloa. Mun kameran muistikortit on tosi pienia ja siella Yorkissa epaonnen paivana saimme tietaa, etta kyseisenlaisia kortteja ei edes valmisteta enaa, eika niita saa mistaan. MUTTA tanaan on taydellinen paiva! Sonyn liikkeessa oli kuin olikin kyseinen muistikortti ja sain ostettua! Niin, ja sekin oli muuten viimeinen laatuaan siella... Huvittavinta oli, etta se myyja laittoi pienen kortin ihan valtavaan paperikassiin..

Paatin muuten siirtya tallaiseen vanhakantaiseen reilaamiseen ja uuden kannykan ja prepaidin hankkimisen sijaan ostaa rannekellon. Kuitenkin hajottaisin tai hukkaisin tai muuten vaan tuhoaisin sen puhelimen taalla... Eikos se muutenkin kuulu reilauksen ideaankin, etta ollaan vapaita tallaisista ulkoisista kahleista (kuten kannykka) ;) Mutta hei, ottakaa siis yhteytta spostilla tai soittakaa Ninnille tai kommentoikaa tanne, jos minut haluatte tavoittaa. Paitsi, ettei Ninninkaan puhelimessa oo ollu kenttaa melkein koko reilin aikana...

Eilinen edinburghkierros oli mainio. Nyt odotan innolla mita Irlanti pitaa sisallaan. viime yo nukuttiin sellasessa hostellissa, jonka ikkunoist kuului tosi kovaa liikenteen melu, vaikka nukuimme kahdeksannessa kerroksessa. Hostellin ikkunat oli siis yksinkertaiset. En kasita, miten taalla pohjoisessakin voi olla yksinkertaiset ikkunat!

Vahan alkaa kylla tama matkanteko rasittaa vanhoja luitani. Olkapaat ja lonkkaluut saavat varmasti kivat mustelmat tai jotain... Eipa muuta.