Ihan mieletöntä ajatella, että ylihuomenna pitäis lentää Lontooseen ja siitä heti junalla melkein kolme tuntia matkustaa ensimmäiseen määränpäähän, mun sukulaisille. Siis jo viime syksynä kun varattiin lentoja, oli ihan mieletöntä ajatella että tämä on nyt sitten sitä todellista suunnittelua matkasta. Mutta nyt aika on vaan juossut eteenpäin hirveetä vauhtia ja tuskin on ehtiny ees käsittää sitä että kirjotukset on todella ohi ja elämä edessä. Ja vieläpä reilu kolme viikkoa matkassa.
... Ilman hiustensuoristajaa.
Mutta luulen kyllä, että eniten ongelmia saattaa aiheuttaa mun ja Mariannan erilaiset unitottumukset. Siinä missä Marianna herää joskus seittemältä saatan ite nukkua ilman ongelmia ainakin puoli kymmeneen. Tosin mussa on myös hyviä puolia joista on etua matkalla. (En siis halua kuulostaa itsekkäältä mutta ihan vaan kaikille tiedoksi että en ole pelkkä taakka jota Mariannan täytyy sietää!)
1.Uskallan soittaa englantilaisiin lauttayhtiöihin ja varata lauttamatkan meille molemmille. Tässäpä valttikortti jonka aion vetää hihasta jokaisessa vastoinkäymisessä!
Harmi, että varasin ne lautat jo, joten tää on jo oikeestaan käytetty juttu... Pitänee keksiä jotain muuta.
2. Osaan kokata tosi hyviä ruokia eli siis voin hankkia meille uusia ystäviä hostellien keittiöistä!
Ja nyt tajusin sitten että huoh ei me varmaan ikinä mennä semmosiin paikkoihin missä todella voisin todistaa mun taidot "kodin hengettärenä", ja vaikka joskus satuttais jonnekin semmoseen paikkaan, olisin varmaan niin väsyny että kaikki menis ihan pieleen.
3. Voin pelotella kaikki epämiellyttävät ihmiset pois meidän seurasta...
No tää lähtee kyllä jo semmoselle linjalle että taidan unohtaa tän koko hyvien matkustamispuolieni listauksen ja todeta ääneen että OLEN VAIN IHMINEN joten kestäkää mua!
Ja tässä kun on nyt täydellisesti ryvetty jo tuolla itsesäälin puolella, voisin esim. esitellä mun rinkan kaikille! Se on tosi kätevä ja hyödyllinen ja iso. Painaa ehkä n. 10 kg eli sopivasti, ja mulla on mieletön haba kun palaan lopulta kotiin ruskeana ja virkistyneenä. Oli aika vaikeeta pakata sitä, koska mun kaikki paidat tietysti halus mukaan ja sitten kun niille piti olla tosi tiukka ja sanoa "EI" niin tuli vähän suru puseroon. Ja minuun tietysti myös. Koittakaapa ite joskus arvioida kuinka monta paitaa tarvitte tommoselle matkalle kun sää voi olla jossain UK:ssa, Irlannissa ja Alpeilla mikä tahansa ja sitten Italiassa ja Ranskassa vielä enemmän mitä tahansa. Enkä tietenkään halua näyttää juntilta vaikka kuljenkin rinkka selässä.
Sitä paitsi, rinkka on COOL.
Vielä loppuun kerron yhden jännittävän jutun meidän maanantain suunnitelmista! Kun päästään lentokentälle Lontoossa, otetaan juna jonnekin keskustan läheisyyteen ja mennään kahville semmosen perheenäidin kanssa, jonka kanssa olen tällä viikolla ollut yhteyksissä. Syy tapaamiseen säilyköön tuntemattomana.
Aika jännittävää siis nähdä joku ihminen jonka kanssa on lähetelly vaan sähköpostia, muttei oo koskaan nähnyt sitä ihmistä "in person" tai edes kuullu millanen ääni sillä on! Ja vielä enemmän jännittää se, että mun pitäis osata olla oikein mukava ja semmonen millanen haluaisinkin olla. Vaan kun aina se ei ehkä onnistu! Varsinkin jos oon väsyny niin menee kieli ihan varmasti solmuun ja siinä sitä sitten ollaan. Onneks Marianna on mun kanssa niin jos mut esim. yritetään varastaa, Marianna voi estää sen.
Nyt se alkaa! Oikeesti. Ihanaa.
Tässä siis esimerkkejä retorisista keinoista.
Minä olen Ninni ja tajusin juuri että eipä varmaan pahemmin tule ääää-kirjaimia käytettyä sitten kun Suomesta poistumme. Se on siis hyvästit äille ja kaikille muillekin!
