Yömatkustus ja kunnon näppäimistö lähellä sydäntäni!

No ei oo ihan kunnon näppäimistö, vielä on y-kirjain väärässä paikassa. Mutta kuitenkin. Haluaisin jakaa kanssanne pari hienoa kokemusta edelliseltä ja tältä päivältä samalla kun te saatte nauttia kunnon kirjaimista, eikä tarvi tulkita a ja o -kirjainten merkityksiä kun täältä löytyy ä ja ö. :)

Eilen vietettiin siis suunnitelmiemme mukaisesti päivä Versaillesin palatsissa. Se oli tosi upea ja mahtava ja mieletön paikka! Kuvitella että yhdella ihmisella on ollu niin paljon vaikutusvaltaa että se on voinu rakennuttaa semmosen kokonaisuuden. Jo pelkissä kuvissa se palatsi näyttää suurelta, mutta kun käveli niitä käytäviä ja puutarhan tiluksia, tajus vasta kunnolla ne mittasuhteet. Niin kauan kun piti katseen korkealla pystyi kuvittelemaan itelleen kauniin prinsessamekon päälle ja oli hauskaa.

Meille tuli tosi kova kiire kun päästiin takaisin Pariisiin, koska meillä oli tärkeä missio: hakea rinkat hotellilta, ehtiä ajoissa Lyonin asemalle Pariisissa, varata paikkaliput kello neljän junaan ja ehtiä ajoissa istumaan ennen junan lähtöä. Kaikki meni hyvin kunnes jouduimme epätiedon valtaan paikkavarausten suhteen. Juna ehti lähteä kun jonotimme paikkalippuja, ja lopulta kävi ilmi, että seuraava lähtevä juna oli täynnä. Niinpä meillä oli yhtäkkiä kolme tuntia aikaa ennen junan lähtöä.

Aluksi olimme aivan kauhuissamme, koska junan Berniinsaapumisaika oli kello yhdeltä yöllä. Kun saatiin ruokaa jaksettiin ajatella ja lähdettiin vielä pienelle Pariisiseikkailulle. Asemalla oli Virgine -kauppa, siis Richard Bransonin perustama yritys. Päätimme vierailla kaupassa kunnioittaaksemme miestä, joka kärsi lukihäiriöstä pienenä mutta joka ei kuitenkaan antanut sen häiritä elämäänsä. (Faktoja suoraan lukion englanninkirjoista!) Kaupassa pyöriessämme nuori vartiamies tuli kyselemään tekemisiämme ja aluksi kyllä vähän loukkaannuin koska ajattelin hänen pitävän meitä epäilyttävinä. Vartija halusi kuitenkin vain jutella kanssamme ja lopulta jäimme kuuntelemaan musiikkiosastolle ranskalaisia laulajia, minkä seurauksena jouduttiin lopulta juoksemaan varmaan 200-metrisen junan toiseen päähän paikkojemme takia. Viisituntinen junamatka saattoikin sitten alkaa.

Oli kyllä ihanaa istua vaan paikallaan ja saada miettiä kaikkea, mitä tässä viime päivinä on tapahtunut ja ennen kaikkea ehti kirjoittaa kaiken tärkeän muistiin. Kolme tuntia ensimmäisessä junassa istuttuamme meidän piti vaihtaa Genevessä kohti Berniä. Ehdittiin junaan nipin napin koska vaihto oli minun mielestäni erittäin huonosti suunniteltu ja ennen kaikkea toteutettu. Kyllä Suomessa olisi osattu....... :D

Berninjunassa aloimme Mariannan kanssa miettiä että kuinka ihmeessä pääsemme hostellille, jonka olimme varanneet edellisenä iltana. Emme enää muistaneet paikan sijaintia, emmekä olleet varmoja, oliko se kaukana juna-asemasta ym. Vieressämme istui neljä aikuista; kaksi naista joista toinen oli vähän nuorempi, ja kaksi miestä jotka molemmat olivat melko vanhoja. Kävi ilmi, että nuorempi nainen oli toisen miehen tytär ja ilmeisesti toiset mies ja nainen olivat naimisissa. No niin ei siitä sen enempää paitsi että pyysimme heiltä apua emmekä ole koskaan saaneet yhtä sydämellistä kohtelua matkamme aikana: he piirsivät meille kartan, etsivät puhelimillaan tiedot hostellista, vaihtoivat euromme sveitsin frangeihin ja lopulta puhuivat kanssamme kaikesta mahdollisesta, kuten Suomen ja Venäjän välisestä politiikasta. Olimme aivan tyrmistyneitä heidän käytöksestään, ja taas tuli mieleen, ettei Suomessa tapahtuisi IKINÄ tällaista. Toivottavasti olen kuitenkin väärässä.

Tänään sitten lähdettiin Mariannan kanssa aamupäivästä kiertämään Berniä. Näkymät olivat kauniita ja ilma melko lämmin navakkaa tuulta lukuunottamatta. Kierrettiin parissa kaupassa ja käytiin katsomassa Bernin karhutarhaa. Sitten erottiin, Marianna lähti tutkimaan näköalapaikkoja ja minä tylsänä lähdin etsimään internet-kahvilaa eksyen koko ajan joka paikkaan. Niinpä tavatessamme olinkin vähän kiukkuinen, anteeksi vaan Marianna.

Ja taas on pyykkipäivä! Meidän hostellilla on aika paljon väkeä, lähinnä jotain miehiä. Täällä Sveitsissä on aika vanhoja ihmisiä, ainakin Bernin katukuvassa keski-ikä tuntuu olevan yli 30 vuotta. Muuten, pyykkipäivä ja erilaiset ihmiset eivät oikeastaan liity mitenkään toisiinsa. Se, mitä mun piti vielä kertoa, tulee tässä. Etin meille Pariisissa ollessamme hostellia Bernistä ja luonnollisesti valitsin halvimman koska se oli halvin ja vaikutti ihan mukavalta. Tuloksena kuuden ihmisen huone, jossa mun ja Mariannan lisäksi nukkuu yksi mies. Ja saapuessamme keskellä yötä huoneeseen en oikein tiennyt miten olisin asiaan suhtautunut. No en suhtautunut mitenkään. Onhan sitä ennenkin miesten kanssa samassa huoneessa nukuttu. Heh...?

Huomenna vuorossa Luzern ja Alpit sekä toivottavasti joku semmonen Bernin paimenkoira jolla on se lääkelaukku kaulassa kun se löytää mut taas jonkun mutaliirron parista...

Siihen asti, Bis bald!