Pois Milanosta!

Huhhuh!

Lähettiin Venetsiasta eilen. Vaikea uskoa, että se oli vasta eilen!

Määränpäänämme oli Piacenza, siellä meillä oli hostelli buukattuna. Matkalla satoi. Ajatella, Italiassa! Saavuttiin sinne joskus öö ehkä kahen aikaan ja sitten meidän oli tarkoitus mennä bussilla hostellille, joka ei ollut aivan keskustassa. Mutta ongelmana oli, että olimme oikeasti Italiassa, ei Venetsiassa. Siispä kukaan ei puhunut englantia ja me kaksi rinkan kanssa kulkevaa vaaleaa tyttöa käänsimme hyvin tehokkaasti miesten katseita. Internetkahvilassa oli yks kone, joka oli varattu. Mäkkärissä hätyyteltiin kaikkia työntekijöitä, mutta YKSIKÄÄN ei puhunut englantia kolmea sanaa enempää. Eivätkä he edes tienneet busseista mitään, vaikka paikka oli bussiasemalla. Bussikuskit sanoivat, että siihen tulee kakskyt yli kolme valkoinen bussi, joka vie meidät oikeeseen paikkaan, mutta sitä ei kuulunut.

Siispä päätimme ottaa junan Milanoon ja lähteä pois, kauas pois Italiasta. Juna Milanoon oli a piece of cake, mutta ilmeisesti Milanolaisilla oli salaliitto meitä ja muita junamatkailijoita vastaan ja he yrittävät pitää meidät kaikki siellä. Meille siis sanottiin, ettei yhdessäkään junassa kohti pohjista ole tilaa. Mikäs siinä. Ei hostellia, ei junaa, ei lentoa. Vain hirvittävä kuumuus lipunmyntihuoneessa, jossa jonot kasvoivat kasvamistaan.

Mutta joskus tapahtuu myös ihmeitä! Jotenkin ihmeen kaupalla satuimme lippuluukulle, jonka mies opasti meidät YLIMÄÄRÄISEEN JUNAAN kohti Sveitsiä! Mikä onnen täyttymys, rakastin sitä maata! Laiturilla törmäsimme sellaiseen englantilaiseen muusikkomieheen ja hänen seurueeseensa. Ja sekös vasta olikin mahtavaa! Seurueessa oli miehen lisäksi sujuvasti Italiaa puhuva nainen, kiharapäinen urkuripoika, naisen ruotsalainen appiukko ja appiukon työkaveri. Ja kummallista oli se, ettei tässä porukassa, johon sitten lyöttäydyimme, kukaan ennestään tuntenut enempää kuin kaksi muuta seuralaista. He olivat mukavia ihmisiä. Osa ehkä hieman hienostoluokkaisia, mutta kuitenkin.
Heidän rattoisassa seurassaan selvisimme monien junanvaihtojen kautta Baseliin.

Yön vietimme Ninnin kanssa juna-asemalla. Saattaa kulostaa pahalta, mutta oikeastaan se oli mukavampaa kuin kuvittelisi! Vaikka ei me kyllä nukkua viititty... meillä oli ruokaa ja seuraa toisistamme ja matkapäiväkirjoistamme, joten mitä muuta sitä tarvitseekaan. Eikä ees törmätty huumehörhöihin, mitä olin pelännyt!

Aamulla saimme junan aurinkoiseen Saksaan. Junassa oli täydellistä! Ihanaa, kun ei tarvinnut tehdä mitään, sai vaan istua ja möllöttää ja nukkua ja syödä!

Nyt olemme Hampurissa ja kaikki junat Ruotsiin on overbooked, ylibuukattuja. Päästään ehkä monen vaihdon avulla Tanskasta Ruotsiin, mutta ei meillä mitään paikkavarauksia ole. Emme kuulemma tarvitse. Saas nähdä kuinka tyttöjen käy. Ehkä jäämme tänne.. ;)