Junalla yli Alppimaan

Kun istuu tarpeerki pitkään, se alkaa olla jo rankkaa. Eilen tultiin pitkänpitkä matka junalla Bernistä Wieniin. Matka kesti jotain kymmenen tuntia.

Sveitsissä maisemat oli taas mahtavia. Varsinkin Zürichista eteenpäin, kun aurinko paistoi ja ajettiin vuorten ympäröimien niittyjen lävitse. Sveitsi oli vähän sellainen satumaa. Heti kun saavuttiin itävallan puolelle, aurinko meni pilveen ja mentiin sellaseen pieneen solaaan . Vuoret oli korkeampia ja jyrkkärinteisempiä ja ympärillä havumetsää.

Itävallan puolella istuttiin sellasessa omassa loossissa kolmen itävaltalaisperheen naisen ja kanin kanssa. Ne oli ihan mukavia, puhuivat saksaa. Me puhuttiin suomea. Emmekä siis puhuneet toisillemme. Ihan rentoa sinänsä. No okei, kyllä me ehkä puoltuntia ennen Wieniin saapumista vaihdettiin muutama sana...

Siinä istuessa tuli mietittyä kaikenlaista. Kuten fysikaalisia ilmiöitä. Mietin, että miksi tunneleissa (joita matkalla oli melkoisesti) menee korvat lukkoon. Voisko se johtua vähän niinkun hydrostaattisesta paineesta vai mistä..? ja huomasin, että jos antaa korvien mennä lukkoon, niin se lukon aste vaihtelee. Saman ilmiön, siis paineen vaihtelut, huomasi myös sellaisesta ovesta, joka liikkui molempiin suuntiin.
Siitä ovesta olisi saanut muutenkin mahtavia fysikaalisia ongelmanratkaisutehtäviä: "junassa on herkkäliikkeinen ovi. Se muodostaa kulkusuuntaaan nähden 7° kulman. Laske kiihtyvyys" -tyyppisiä...

Oli siitä ovesta muutakin, ihan konkreettista iloa matkalla. Ehkä hulvattominta oli, kun sellanen ehkä kolmevuotias poika tuli junaan, eikä heti tajunnut oven periaatetta. Se tyrkkäs sitä ovea, peruutti ja sai hetken kuluttua oven suoraa naamalleen. Ja sitten se teki sen UUDESTAAN! Oltiin katketa nauruun!

Oltiin kyllä tosi väsyneitä sillä matkalla ja sen jälkeen. Kun päästiin asemalle, todettiin, että oltiin otettu ylös vaan tulevan hostellimme osoite, muttei tiedetty yhtään missä se oikeesti on. Onneksi meitä auttoi sellainen kiltti nainen, niin saimme ohjeet. Ne oli aika monimutkaiset, mutta kuitenkin. Emme edes eksyneet!!

Hostellilla saimme tietää, että huoneessamme nukkuu kolme espanjalaista miestä (reseptionin miehellä oli hauskaa, kun kertoi tästä. Sanoi vielä, että ovat hyvännäköisiä.. :D). Ninni oli ihan paineissa! Ja väsynyt. Siksi se ehkä vaikutte paineiselta... No joo, ne oli kyllä hauskoja miehiä (vai poikia. Onko 23-vuotiaat miehiä vai poikia?), kun ne ei osannu paljon yhtään englantia. Mutta hyvin ne yrittää... Aamulla yks koitti selostaa meille, missä kannattaa käydä Wienissä. Sain selville, että moni paikka on biutiful.

Siispä menemme nyt katsomaan niitä biutifuleja paikkoja.