Toimettomuutta

Kävi niin, että päästiin Suomeen. Harmi...

Kukaan ei ollut muistanut kertoa, että täällä ei ole vielä kesä. Järvet on jäässä ja varjoisissa paikoissa on lunta. Ihan niinkuin Skotlannissa kolme viikkoa sitten, paitsi ettei siellä ollut jäässä olevia järviä. Mutta ei se mitään, eipähän ainakaan jäädä paitsi tästä Suomen kevään kivemmasta puoliskosta!

Tämä suomalaisten puhumattomuusmentaliteetti iski heti, kun kuultiin muiden ihmisten puhuvan suomea. Matkalla bussissa satamaan istuttiin vaan hiljaa, kun tajuttiin, että kaikki ympärillä olevat tajuaa mitä me puhutaan. Ehkä se oli myös ihan hyvä, koska kolmen päivän valvomisen aiheuttamana juttujemme taso oli hyvin huono. Oli myös toki varottava, ettei sano mitään sopimatonta kuten:"onpas tuolla miehellä iso nenä" tai muuta...

Laivalla oli kyllä kova meno. Siellä soitti joku humppapändi. Mentiin aika aikaseen nukkumaan. Ei silti keretty nukkumaan kovin montaa tuntia. Aamulla nukahdin heti, kun olin sammuttanut herätyskellon, joten aamupalalla tuli aika kiire. Eipä kovin erikoinen laivamatka kokonaisuudessaan. Sen jälkeen lähetiin junalla kotia kohti ja syötiin matkalla loput hermokarkit ja fiilisteltiin hyvän musiikin parissa ja auringon paistaessa.
Rautatieasemalta kilttinaapurimme tuli hakemaan meitä ja niin, se oli sitten siinä se reili.

Oli kyllä ihan mahtavaa olla matkalla. Nyt jälkeenpäin kaikki tuntuu vaan tosi epätodelliselta. Toisaalta tuntuu, että on ollu hirveen kauan pois ja kauheesti on tapahtunut ja tosi paljon on muuttunut itessä, mutta kuitenkaan täällä Suomessa ei ole oikeen mikään muuttunut. Paitsi lumet vähän sulanu ja meillä on kotona uudet sohvat.

Onneks mulla oli täällä monia juttuja oottamassa, etten ihan tylsisty kuoliaaksi. Ekat pääsykokeet odottaa kahen viikon päässä ja kesätyöjuttuja on jo tällä viikolla. Jälleentapaaminen pianoni kanssa oli riemullinen! Sen kanssa tulee varmasti taas vietettyä muutama tovi. Liikuntaa pitäisi ottaa ohjelmistoon; Eurooppalaisessa ruuassa kun ei rasvaa säästelty ja junassa liikkuminen oli melko hankalaa... Lisäksi on mahtavaa, kun on taan mahdollisuus nähdä pitkästä aikaa kaikkia tuttuja, kavereita ja ystäviä!


Sillon ennen lähtöä totesin, että listat on käteviä, joten tässä tulee vielä listaa tulevaisuuden reilaajille, mitä kannattaa tehdä:
+ kannattaa jättää ne nukkumattomat yöt loppumatkaan, muuten ei jaksa tehdä mitään
+ kannattaa suunnitella, mutta olla valmis muuttamaan suunitelmia. Meidän suunnittelematon loppumatka oli ihan parasta, mutta ei sitä ois kolmea viikkoa jaksanut!
+ kannattaa pohtia olisiko oma pikkunen läppäri helpoin ottaa mukaan. Monissa paikoissa on ilmanen nettiyheteys, mutta kallista käyttää konetta. Lisäksi nettikahvilan löytäminen voi olla hankalaa.
+ kannattaa syödä. Ja kannattaa syödä muutakin kun patonkia. Sitä ei mulla ainakaan tee vähään aikaan mieli
+ ei kannata olla nuhassa
+ kannattaa varmistaa kameran muistikorttitilanne, eikä kannata rikkoa kameraa. Venetsiassa mun kamera sekos. Aina kun sen laittaa pois päältä se objektiivi tekee tasan kolme sellasta auki-kiinni-liikettä ja jossain vaiheessa se alkoi ärsyttää tosi paljon..
+ kannattaa pakata rinkka ajoissa ennen lähtöä ja testata sen säädöt. Olin Englannissa ihan kuollu omani kanssa!
+ kannattaa olla selvillä rahoistaan. Mikään ei ole pahempaa kuin pelätä koko ajan että ne loppuu!
+ ja kannattaa olla visa (tai joku muukin kuin visa electron) mukana. Kaikkia hostelleja ei saa varattua netistä ilman sitä!
+ ei kannata hukata tavaroita! Nyt kotona sain vihdoin taas 'uuden' kännykän. se on mahtavaa! Voitte siis ottaa minuun taas yhteyttä. Numero on sama vanha. :) Mutta hei, minä en ollut ainoa hukkaaja matkalla: Ninni hukkasi sormikkaansa! :D
+ kannattaa tutustua ihmisiin ja kysyä apua. Euroopassa oltiin meille niin ystävällisiä!! Oon ikuisesti kiitollinen kaikille, jotka meitä auttoi matkalla!


Eiköhän tämä ollut mun osaltani tässä. Ihanaa olla taas kotona!