Pariisi, tuo rakkauden kaupunki!

Ja sen kylla huomaa. Siis etta rakkautta kaikkialla. Joka puolella vaan allottavia pusupareja ja kasi kadessa kulkevia mielistelevia hymysuita joiden mielesta ei ole mitaan muuta parempaa kuin olla rakastunut paitsi etta on rakastunut JA Pariisissa.

Allottavaa.

Mutta oikeasti, Pariisi on ihana.

Ja kun aurinko paistaa ja itsella on hyva mieli, niin ei noita rakastavaisia oikeastaan edes huomaa. Missaan vaiheessa tata matkaa ei olla varmaan kerrottu, etta Lontoossa tutustuttiin semmoseen tyyppiin, joka innostu meidan matkasta ja lyottaytyi Ranska-osuudelle mukaan. Se varas meille ihanan hotellihuoneen kolmelle, mutta eihan sita lauttayon jalkeen enaa mitaan tarvinnut kainostella, joten huone oli taydellinen! Niinpa siis saapuessamme Pariisiin otettiin M:n kanssa metro Pigallen asemalle jonka olin erehtynyt nimeamaan Gipelleksi (alkaa kysyko kuinka) ja siis paasimme perille hotellille. Kavimme syomassa laheisessa ravintolassa ja sain eteeni hyvan lautasellisen pastaa vaikka luulin tilanneeni pitsaa. Olin kuitenkin ollut vaarassa ja pasta oli hyvaa. Kaikki hyvin siis.

Meidan hotelli on ihana! Tosi hyvat sangyt ja hiljaiset huoneet. Kaiken kruunaa sijainti; viiden minuutin paassa taalta on Moulin Rouge, ja hotelli on siis semmosella sisapihalla tai semmosella. Hurmaavaa. Yks kamala juttu kuitenkin on, nimittain tunnetusti Moulin Rouge on pordelli ja mitapa muuta koko katu voisi olla taynna kuin PORNOA. Kauppa kaupan peraan ja kaikki nakyvilla valkkyvaloilla hoystettyna. Onneksi ei sentaan maksullisia naisia esiintynyt katukuvassa...

Ensimmainen ilta Pariisissa oli siis vahan monivivahteinen mutta lupaava. Oli ihanaa paasta nukkumaan ja tietaa olevansa ihan turvassa. :)

SEURAAVANA PAIVANA lahdimme aamutoimien jalkeen suoraa kierrokselle kaupungin nahtavyyksien pariin. Kierrettiin Eiffel-torni, Riemukaari ja kaikki muut pakolliset paikat joita en itse asiassa enaa muista. Louvre nahtiin ulkopuolelta mutta valitettavasti se oli juuri tiistaina kiinni joten piti tyytya prameaan ulkokuoreen. Se kylla riitti meille. Nahtiin myos mahtava  Notre Damen kirkko. Kaikki niin upeaa.

Illalla lahdettiin taas syomaan ulos, talla kertaa oikeasti pitsaa. Se oli ihan hyvaa. Pitsa kuin pitsa, mita siita jahkaamaan sen enempaa vai mita?  Mutta sitten alkoi tapahtua. Haluttiin nahda Eiffel viela iltavalaistuksessa, ja otettiin metro lahistolle. Kaytiin siella ja kun kuvat oli otettu, pyorittiin hetki ympyraa. Se oli ehka virhe, koska pian meidat saartoi ehka viisi ilmeisesti ranskalaista poikaa, jotka kyseli, mihin ollaan menossa ja halutaanko lahtea niitten mukaan. Lopulta kerroin pojille karun totuuden:

VALITETTAVASTI AITINI ODOTTAA MEITA HOTELLILLA JOTEN MEIDAN ON NYT LAHDETTAVA. Totuus riipaisi varmasti poikien sydamia. Olen varma siita.

No, me ei kuitenkaan hirveesti surtu tapahtunutta, vaan hypattiin jonkun bussin kyytiin tietamatta edes kunnolla, minne paadyttaisiin. Kun aika oli oikea mielestamme, jaatiin muuten tyhjasta bussista pois ja otettiin metro takaisin Pigalleen, hostellin viereiselle mertoasemalle.

Aluksi mulla ja M:lla oli ollu suunnitelmissa kaksi yota Pariisissa. Paatettiin kuitenkin ensimmaisen yon jalkeen, etta yritetaan varata viela kolmas yo tasta hotellista. Saatiin huone viela seuraavalle paivalle, vaikka meidan ystava ei voinutkaan olla enaa kolmatta yota kanssamme.

KOLMAS PAIVA PARIISISSA.

Loysin uudet housut! Oon ehka unohtanut kertoa, mutta mun parhaat housut oli taysin reikaiset ja KAMALAT. Pariisi tarjosi minulle uutta mahdollisuutta uudsien housujen kanssa. Otin tarjouksen vastaan, samoin kuin ihanan jumpsuitin sortsimallilla seka uudenlaisen tunikan. Jee. Kivaa oli kunnes tajusin ylittaneeni paivan budjetin KAKSINKERTAISESTI. No, onneksi Englannissa paivakulut oli ollu niin pienet etta mulle on jaany rahaa saastoon tavallaan. Eli siis mita ilmeisimmin tulevaisuudessakin paastaan nukkumaan hostelliin, ei tarvi katuojaan turvata...

Tanaan ei enaa meinannut jaksaa pyoria ympariinsa samalla tavalla kuin edellisena paivana. Jalat on ihan tuskaisen kipeat, aamuisin tuntuu kuin olisi neuloja jalkapohjat taynna. Mutta tamahan on sita elamaa vain. Toinen kamala asia:

junamatkat + vehnaleipa + stressisuklaa + ravintolaruoat = PÖMPPÖMAHA!!!

No, onpahan jotain tekemista kun palaamme kotiin.

Nyt on aika lopussa, olkaa kiitollisia naista teksteista, niiden hinnaksi tuli yhteensa 12 euroa! Internet on kallis juttu.

Au revoir!