Alppien kuningattaret

On se kiva mennä vaan ihanasta paikasta toiseen! Oon ihan ihastunut Sveitsiin! Sillon tultiin tänne yöllä ja olin vähän pettynyt, kun jostain syystä pimeessä ei nähny maisemia ja näin... (sen matkan todellakin pelasti ne ihanat ystävälliset ihmiset, jotka opastivat meitä berniä varten) Mutta eilen, kun kierreltiin Berniä, jonka keskusta on tosi nätti, ja kun kävin yksin vähän kiipimässä ylös mäkiä ihailemassa maisemia, tykästyin kovin! Täällä kasvaa puissa vaaleanpunaisia ja keltaisia kukkia ja on ihania pikkukatuja!

Tänään käytiin vähän samoilemassa alpeilla. Mitä tulee mieleen sanasta samoilu yhdistettynä Mariannaan ja Ninniin...? Voin kertoa, ettei ollu yhtään niin paha, kuin miltä kuulostaa! Ajettiin ensin junalla Luzerniin. Monet ylistävät vinkit saaneina meidän oli tarkoitus tutustua kaupunkiin, mutta kuinta kävikään.. alppien kutsu oli liian voimakas. Luzernissa oli mukava opasmies, joka suunnitteli meille kävelyreitin valmiiksi ja sitten vaan istuttiin junaan ja mentiin lauttaan ja köysirataan ja sitten oltiin siellä!

Sen kävelyreitin pituus piti olla 130 minuuttia (6km) mutta kyllä me saatiin sellaset kolmisen tuntia siellä kulumaan. Tämä siis ei johtunut huonosta kunnostamme, vaan antoisista evästauoista, joita vietimme hyvin hartaasti upeissa alppimaisemissa. Niin, ja parista harhapolusta, joita ei oteta lukuun... Se reitti ei onneksi ollut mitään hirveetä kinttupolkua, vaan suunnilleen puolet oli asfalttitietä ja loppupuolet hiekkatietä ja kiviportaita. Portaat rinnettä alaspäin (ettette vain luule, että olisimme harjoittaneet kunnon liikuntaaa ;) )

Matkalla pysähdyimme juttelemaan sellaisen mukavan sveitsiläisen pariskunnan kanssa. He puhuivat huonosti englantia ja me huonosti saksaa, joten keskustelumme olivat hyvin syvällisiä. En käsitä, kuinka oon unohtanut niin mainiosti saksankielen (mitä piti sanoa "meillä on omat leipämme" mitä sanoin:"wir haben eure egen brot" eli "meillä on teidän egen (ruotsiksi omat) leipänne")!

Vaelluksen jälkeen menimme taas lautalle ja junaan ja kunnon maisemajunareittiä Luzernin kautta takaisin Berniin. Se on hassua, että vaikka on nähny täältä kuvia, niin silti yllättyy siitä, että ne juustopaketinkylkikuvat on oikeesti olemassa! Harmi, että vuorenhuiput oli vähän sumussa, niin ei saatu niistä kunnon kuvia (meistä itseistämme kuvia on paljon, ja muistikortti on kohta täynnä)...

Mutta nyt loppuu koneela aika!

Heippa!